BLOGI ON LUOTU...

...vai perustetaanko näitä? Mä luulin olevani joku hemmetin nettivelho ja tän kanssa olin kyllä totaalisen hukassa. Mutta on se nyt olemassa, onhan?

Mulla oli tarkoitus väsätä kotisivut, mutta kun inspiraatio odotti itseään saapuvaksi viikosta toiseen niin näinhän tässä kävi. Kun kuulemma PITÄÄ olla blogi. Mieluiten treeniblogi. Siinä treeniblogissa sitten kuuluisi kertoa jokainen kiekura ja nakkimakkara treeneistä unohtamatta tuulen suuntaa ja ihQutusta. Siihen minen suostu, nih. Ihan totta. Tai ainakaan viimeisimpänä mainittuun. Joka tapauksessa - treeneillä tai ilman - tämä blogi tulee valtaosaltaan käsittelemään koiria jo ihan siitäkin syystä että meikäläisen akuutti finanssipoliittinen tila tuskin kiinnostaa ketään.

Koiria on siis kolme ja josko niitä sitten yrittäisi esitellä vähän tarkemmin:

Vanhimpana laumassa hengailee mudiuros Ato, viralliselta nimeltään Szófogadás Latest. Ato täyttää elokuun lopussa 8 vuotta saavuttaen siis veteraani-iän. Aton kanssa on vuosien varrella tottisteltu, suoritettu BH-koe lähinnä huvin vuoksi ja urheilun kannalta ja viihdytetty yleisöä "kuinka monta rimaa voitkaan radalla pudottaa"-lajissa, jota myös agilityksi kutsutaan. Ja koska mun koirien nimet ovat syystä tai toisesta aina herättäneet jotain ihme puputusta joidenkin ihmisten toimesta, niin kerrottakoon Aton saaneen nimensä mustan ja käkkärätukkaisen pikajuoksijan - Ato Boldonin - mukaan.

Keskimmäinen jamppa kantaa nimeä Wesley oikeammin Kökényfia Cimer. Nimensä tämä kirjava kaveri on saanut Wesley Snipesin mukaan vaikka kuulemma Unkarista tuodulla koiralla pitäisi olla joko unkarilainen tai suomalainen nimi. Paskat, sanon minä. En sitten tiedä pitääkö paikkansa, ettei nimi miestä pahenna? Kovin paljoa huonommaksi ei kuitenkaan tulla voi, valitettavasti Wee ei oo ollu korvien väliltään mikään positiivisesti mainittava tapaus. On se kovin herttainen, iloinen ja mukavuudenhaluinen, harmi vaan että kaikkea haittaa totaalinen toimintakyvyttömyys ja ylivilkkaus joka eittämättä kuormittaa sekä rakkimuksen että omistajan hermorakennetta meikäläisen makuun himpun verran liian usein. Tästä ehkä joskus lisää. Wesleyn kanssa em. syistä tottiksen tekeminen on ollut aikalailla mahdotonta, agilityssä ollaan jollain konstilla kammettu luokkaan 2.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, Pubi - kaikkien janoisten sankari. Kun nyt noita aiempia nimivalintoja on joskus kovastikin kritisoitu, niin mites sitten tämä? Poikkeaa kuulemma linjasta, mikä on totta. Ja perhana, sehän ei ole edes mudi. Rotua ei ole spekuloinneista huolimatta vaihdettu, Weetä on kyllä vaihdossa tarjottu, vaan kun ei ole kellekään kelvannu ;-) Pubi on australianpaimenkoira, jonka nimeämiseen liittyy ihan oma tarinansa joka joskus kerrottaneen. Pubi viettää päivänsä pubin lisäksi agility- ja tottistreeneissä toistaiseksi turistina, koiria ja ihmisiä tapaillen sekä leikkien ja lenkkeillen.

Mulla ei oo pienintäkään käsitystä siitä kuuluuko blogitekstin olla lyhyt vai pitkä, joten tyydyn näin aluksi tällaiseen välimalliin. Hmmm... pitää kysyä joltain joka tietää ja koska mä oon matkani varrella tiennyt monen monta juttua yhdelle treenikaverille, niin tiedänpä myös kenen puhelin kohta pirahtaa - tiedätkö sinä?